• Muuttolintuparvet palaavat vaiheittain ja täyttävät avartuneen taivaan riemuitsevalla liverryksellään.

Muuttolintuparvet palaavat


Niinpä muuanna päivänä
humisee lämpöinen tuuli.

Auringon silmä

Auringon silmä katsoo rävähtämättä
liikkumatonta maailmaa.

Kevät tulee! Repelee, rouskuttaa routaa,
Taas kevätvuokot ja näsi punarykelmin pian puhkee mäen rinteisiin
  • Ah tuolla,
    • missä usvan siniharmaan
    • taa häipyy metsänharja kaukaisin, myös katsovat silmät samettiset armaan nyt aamun kimaltaviin ilmoihin! Ah sinfonia suuri, sininen! Pois yli vuorten, taakse taivaanrantain sa hänen korvahansa humisten soi sydämeni onnen, kaipuun äänet kantain!
  1. käsUuteen eloon heräten edessä säteen lämpöisen viileämmin, puhtaammin nyt ne loistaa silmihin. Kuin merivesi vehryt, suolainen maan sammalpälvet siellä täällä loisti
Runo

sädemaljan runsaan, yltäläikkyvän.

Punatulkkujen hopeapillit soi latvassa pihlajain, ja vihurin valjakot villit yhä korskuvat näillä main.

Lumet riipoo tuuli jo puista, lumen alla jo hersyvät veet;

Mietteitä


A

Auringossa ja varjossa vuoroin,
paiste alla, puhuri päällä,
pauhaellessa tuulen kuoroin
kirpelöivällä pakkassäällä,
ravia, ravia, aisat loksain,
huikaistuina silmien pohjat,
suon yli, alitse kuusen oksain.


pakenee Hiisi vuorten lomaan. Niin kuin luottain onneen ikiomaan hymyy luonto kohti päivän terää. Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys kirkkautehen talviaamun koiton. Loistaa yli metsien, läheisen ja loiton, valon hyvyys.